Toksinen suhde (in Finnish)

Kokemus miehen näkökulmasta

• This translated article is published originally in English.
• Kirjoitin ja julkaisin tämän artikkelin alunperin englanniksi 22.12.2025.
• Tämä suomenkielinen versio on jälkeenpäin tekemäni käännös hakukoneita ja mielenrauhaa varten.

Vuosi 2025 oli psykologisesti ehkä elämäni raskain vuosi. Olen kokenut krooniset kivut ja kaikenlaisia vastoinkäymisistä, myös burnoutin yhdistettynä melko vaikeaan eroon. Silti kun mieleni jäi jumiin suhteeseen, jota voisi kuvailla toksiseksi, oli minulla tähän saakka kaikkein raskain vyyhtini käsiteltäväksi.

Ero tapahtui kesän 2024 lopussa. Suhde oli minulle varsin intensiivinen, aivan ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien. Valitettavasti eron jälkeen tavanomaisen sydänsurun lisäksi minua jäi vaivaamaan jokin, jota kutsun kohinaksi: ajatukset jäivät pyörittelemään yhä uudelleen sitä, mitä suhteen aikana (ja hieman sen jälkeen) tapahtui, ja rationaalinen mieleni yritti epätoivoisesti löytää analyyttisiä vastauksia näennäisen irrationaalisiin tapahtumiin ja käyttäytymiseen.

Kirjoitan tätä tekstiä pääasiassa kolmesta syystä. Ensinnäkin eräänlaisena terapiana itselleni, jotta voin purkaa kaiken jäljelle jääneen kohinan päästäni ja lopulta vapautua siitä. Keskusteltuani terapeuttien kanssa he vahvistivat, että kirjoittaminen on hyvä tapa tehdä niin, ja ainakin minusta tuntuu, että aikanaan omasta uupumuksestani kirjoittaminen auttoi. Lisäksi koska larppaan vastuullista aikuista, en toki halua kantaa ylimääräistä painolastia tuleviin kohtaamisiin.

Toiseksi, kuten uupumusta käsittelevässä kirjoituksessani, pyrin levittää tietoa. Rakastin ja välitin suhteessani, ja halusin sen onnistuvan. Vaikka huomasin varoitusmerkkejä, yritin silti, koska ajattelin olevani tarpeeksi fiksu käsittelemään tilanteen. En ollut valmistautunut siihen, miten se vaikuttaisi minuun – ja erityisesti mainitsemaani kohinaan, eli käytännössä koko viimeiseen vuoteen. Hankalista suhteista tai niiden vaikutuksista ei myöskään vieläkään tunnu olevan paljoa materiaalia miehille. Usein törmää vain lyhyisiin YouTube-kommentteihin ja vastaaviin, eikä niistä lopulta opi juurikaan ennen kuin kokee asian itse. Ymmärrän myös, ettei tällaisten asioiden pohtimista – saati niistä kirjoittamista – välttämättä pidetä kovin miehekkäänä, mikä osaltaan selittää tarinoiden vähäisyyttä. Vielä hämmentävämpää on se, miten osa kokemistani asioista vaikutti siltä, että “sellaisia naiset vain ovat” – siis stereotyyppisiä kaavoja, joista voi lukea psykologiassa tai kuulla tarinoita, mutta äärimmilleen vietynä.

Ja kolmanneksi, haluan yksinkertaisesti purkaa ajatuksiani joistakin syistä, miksi halusin pysyä niin haastavassa suhteessa, sillä se liittyy vahvasti modernin yhteiskunnan tilaan (erityisesti Suomessa, mutta ilmeisesti myös länsimaissa yleisesti). Vaikka minusta tuntuu, että oma sukupolveni on jossain määrin rikki, haluaisin silti tehdä maailmasta paremman paikan, ja ihmisten auttaminen näkemään ja ymmärtämään on hyvä alku.

Tämä kirjoitus ei ole sormella osoittelua, häpäisemistä tai syyttelyä. En ollut missään vaiheessa suhdettani vihainen. Minä ryhdyin suhteeseen varoitusmerkeistä huolimatta.

Miltä toksinen suhde näyttää

Mikä homma toksinen suhde sitten oikein on? Miksi ajattelen olleeni sellaisessa, vaikka en lainkaan pidä sanasta toksinen? On monia asioita, jotka voivat tehdä suhteesta toksisen, mutta lyhyesti sanottuna kyse on suhteesta, joka heikentää hyvinvointia ja jota leimaavat kontrolli, manipulointi, epäkunnioitus, epätasapaino tai huono kommunikaatio. Käytännössä toisen osapuolen haitallinen käytös jättää toisen uupuneeksi.

Luokitellakseni asioita hieman, tällaiseen suhteeseen voi kuulua esimerkiksi seuraavia piirteitä:

• Kontrollointi ja manipulointi: voi ilmetä liiallisena mustasukkaisuutena, omistushaluna tai eristämisenä muista.
• Huono kommunikaatio: näkyy syyttelynä, häpäisemisenä, jatkuvana kritiikkinä, huutamisena tai mykkäkouluna.
• Kaasuvalotus (gaslighting): saada toinen epäilemään omaa todellisuuttaan, muistojaan tai tunteitaan.
• Epäkunnioitus: toisen tarpeiden ja rajojen sivuuttaminen tai mielipiteiden ja ulkonäön vähättely.
• Emotionaalinen kuormitus: jatkuva tyytymättömyyden tunne, mahdollinen ahdistus tai tunne kuin kävelisi munankuorilla.
• Epätasapaino: toinen osapuoli joustaa aina toisen hyväksi tai on olemassa valtaepäsuhta.
• Ennakoimattomuus: nopeat mielialan vaihtelut tai voimakas epävakaus. Joillekin tämä voi olla jännittävää, toisille lähinnä uuvuttavaa ja turhaa draamaa.

Suurin osa edellä mainituista näyttäytyi omassa tilanteessani tavalla tai toisella, jotkut enemmän kuin toiset. Jotkut myös häiritsivät minua enemmän, toiset vähemmän. Ja joitain pystyin sietää, mutta tulevaisuutta miettiessäni tajusin, että asiat kävisivät mahdottomiksi ilman muutosta. On myös hyvä huomata, että jopa hyvässä suhteessa saattaa ajoittain ilmetä jotakin listatuista asioista – olemmehan ihmisiä. Ja, kun ryhdymme suhteeseen, annamme usein manipuloida itseämme – hyvällä tavalla.

Alusta alkaen tuntui kuin olisin vuoristoradassa, jonka kiskot saattavat olla katki jossain kohtaa ja rotko odottaa heti perässä. Ajoittain vaikutti olevan jonkinlaista push-pull -dynamiikkaa ^{1 (1m30s)}. Se näytti pääosin kumpuavan hylätyksi tulemisen pelosta, mikä johti testaukseen ^{2 (10m30s)}, mikä taas johti minulta enemmän rakentamattomaan (suhdetta eteenpäin viemättömään) ponnisteluun, ja lopulta molemmat osapuolet käyttivät suurimman osan energiastaan negatiivisten tunteiden hallintaan sen sijaan, että olisimme pyrkineet onnelliseen, yhteiseen tulevaisuuteen ja olleet kiitollisia siitä, että meillä on toisemme. Kierre alkoi hitaasti mutta varmasti, ja jonkin pisteen jälkeen kaikki oli vain sekasotkua, vähän kuin hukkuessa tekisi tilanteen vain pahemmaksi räpiköimällä.

Erityisen erottuvana piirteenä huomasin vastuun ulkoistamisen kaikesta, erityisesti tunteista. Tämä on lähes kuin trendi, johon on törmännyt erinäisissä medioissa: miesten syyttäminen kaikesta – jopa silloin, kun miehet eivät liity asiaan mitenkään. Saatoin olla omien juttujeni parissa fyysisesti eri paikassa, mutta pelkkä olemassaoloni vastuutti minut jos esiin nousi tunne - ja harmillisen usein se ei ollut positiivinen tunne. Tämä oli taas yksi näitä "onko tämä epäterveellistä, vai ovatko naiset vain tällaisia" -juttuja. Joka tapauksessa se on ilmeisen epäkypsää.

Huomasin usein yrittäväni arvailla kumppanini mielialaa. Tämä on munankuorilla kävelemistä. Tällainen ei myöskään jää huomaamatta, kun toinen on ylivirittynyt kaikenlaisille signaaleille, ja se pahentaa ongelmaa entisestään, sillä ahdistuneelle henkilölle se on todiste siitä, että jokin on vialla. Turvallisuuden tunteen saamiseksi tarvittiin sitten jonkinlaista draamaa selvittääkseen mistä on kyse. Tässä olin osittain itse vastuussa – minähän se lopulta siellä munankuorilla astelin, ja tajusinkin sen. Kuitenkin asian korjaamisesta huolimatta vaikutelma ja vahinko oli jo tapahtunut. Huomasin myös, että normaali keskustelu oli usein mahdotonta, sillä yksikin väärä sana ^{1 (3m)} saattoi aiheuttaa vahinkoa, jonka korjaaminen kesti pitkään. En sentään muista harjoitelleeni keskusteluja mielessäni juurikaan, mutta huomasin usein pohtivani, miten olinkin jälleen astunut ansaan. Ja puolestaan, joskus saatoin tuntea jopa helpotusta kun kohtaamisen lopuksi pääsin läpi myrskyn, jolta epävakaa ja epävarma toimintansa tuntui. Vaikka lopputulos olisikin ollut “onnistunut”, saatoin silti tuntea itseni uupuneeksi. Tämä tuntui oudolta, sillä tavallisesti olin kuitenkin pääosin innoissani ja iloinen nähdessäni hänet. Suhteet vaativat toki ajoittain epätasaistakin panostusta, joten on normaalia tuntea itsensä joskus vähän uupuneeksi. Mutta sitä ei pitäisi tapahtua usein, saati olla normi.

Yksi uuvuttavimmista asioista oli muuttuvat säännöt. Koskaan ei voinut olla varma, oliko tilanne jokin enemmän tai vähemmän autistisiin piirteisiin (meillä molemmilla saattoi olla tässä parannettavaa) liittyvä väärinkäsitys, oliko sanojensa takana aitoa ahdistusta ja tarvetta saada hyväksyntää, oliko kyse jonkinlaisesta uskollisuuden todisteesta kyseisen ahdistuksen vuoksi, vai oliko kyseessä yksinkertaisesti niin sanottu "shit test", joita jotkut naiset tekevät silloin tällöin. Ongelma on, että joskus tilanne vaatii rajojen asettamista, joskus leikkisyyttä, joskus pelkkää kuuntelemista. Toiset tilanteet ovat vakavampia kuin toiset. Jos tulkinta menee pieleen ja hyväksynnän sijaan toinen saa muistutuksen rajoista, on selvää, että toinen kokenee itsensä sivuutetuksi ja turvattomaksi, mikä johtaa entistä isompaan testaukseen. Jos taas mies ei aseta selkeitä rajoja ja seiso niiden takana, myös silloin nainen voi tuntea olonsa turvattomaksi ja kunnioittaa miestä yhä vähemmän. Tilanteita pystyy yleensä navigoida, mutta pitkällä aikavälillä kaikki häviävät tai ainakin uupuvat. Selkeät säännöt ja tarkoitusperät auttaisivat paljon.

Epäkunnioitus voi kasvaa naurettaviinkin mittasuhteisiin, ja kritisoiminen saattaa selvästi perustua projektioon. Esimerkiksi minulla on erittäin hyvä ryhti, ja satunnaiset ihmisetkin kehuvat sitä silloin tällöin. Silti muka huono ryhtini joutui usein kritiikin kohteeksi. Kun kritiikki menee tuollaiseksi, huomaa, että käytössä on tunnelinssi ³ – eräänlainen suodatin, joka perustuu tunteisiin ja vääristää havaintoja ja saa kaiken näyttämään huonolta. Tämä voi koskea jopa näennäisen objektiivisia asioita, esimerkiksi ansiotuloja. Vaikka omanikin olivat lähes ylimmässä desiilissä, ei se turvallisesti vakuuttanut tilapäisesti tulotonta henkilöä. Jälleen jäi ihmeteltäväksi “onko kyseessä vain moderni nainen”, kun mikään ei tunnu riittävän. Joka tapauksessa, kohtuus puuttuu.

Keskusteluissa terapeuttien kanssa opin tärkeän asian: omat tekosi – vaikka hyvää tarkoittaen ja rakkaudesta niitä tekisitkin – voivat itse asiassa pahentaa asioita. Saatat toimia eräänlaisena mahdollistajana. Jos haitallisesti toimivalla henkilöllä on itsereflektion hetkiä, se varmasti pitää toivoa yllä ^{4 (6m58s)}, mutta paraneminen ja haitallisten kaavojen muuttaminen vaatii oikeasti vastuun ottamista, ja se voi olla valtava urakka. On tärkeä muistaa, että itsetietoisuus ei ole sama asia kuin vastuun ottaminen ^{4 (6m40s)}. Vastuu tuntuukin olevan monille nykynaisille haastava aihe. Jos et ole perehtynyt tähän väitteeseen, tee pieni haku. Tämä on tietenkin anekdootillista, mutta näyttäisi olevan hyvin yleinen kokemus miehillä nykysuhteissa, ja on helppo nähdä, kuinka “nainen on uhri” -narratiivi säilyy esimerkiksi mediassa, sekä perinteisessä että uudessa – ainakin täällä Suomessa. Tämä voi lisätä sekaannusta, kun yrittää arvioida mitkä ovat kohtuullisia rajoja.

Epävakaat persoonallisuuspiirteet

Jos purkaa toksista käytöstä yksityiskohtaisemmin ymmärtääksemme sitä paremmin, on keskusteltava persoonallisuuspiirteistä. Eräät näistä tunnetaan epävakaan persoonallisuuden piirteinä. Mitä tiedetään on, että jotkin elämäntapahtumat voivat lisätä epävakaiden piirteiden riskiä ja äärimmillään johtaa epävakaaseen persoonallisuushäiriöön (BPD). Kuitenkin epäonnekkaista tilanteista huolimatta jokaisen vastuulla on kantaa itsensä läpi niistä aikuisena. Epävakaissa piirteissä on aluksi vaikea ymmärtää se, että pelon ja ahdistuksen tunteet ovat kyseisen henkilön näkökulmasta todellisia. Jos henkilö ei ole kovin kypsä tunteidensa käsittelyssä, tunteista tulee nopeasti ainoa todellisuus. Tämän kun yhdistää halkomiseen (mustavalkoiseen ajatteluun), joka on yleinen epävakaa piirre, kaaos on valmis. Kuten terapeutti, kirjailija, ja traumatoipumisvalmentaja Lise Leblanc selittää asian ^{5 (2m6s)}:

"Her emotions distort reality. Her feelings become facts. One minute she sees you as perfect, the love of her life, and the next she sees you as the enemy, certain that you've betrayed her. Not because of what you've actually done, but because her emotional state has completely changed. When she's flooded with fear, shame, or anger, her perceptions twist to match those feelings. So, a neutral comment from you might sound like rejection to her. A request for space or a boundary might feel like abandonment. And in those moments, she's not faking it or trying to manipulate you. She truly believes what she feels."

Tämä on vähän kuin tunnelinssi, mutta kyse ei niinkään ole asioiden tarkkailusta sen läpi, vaan tunteiden kokemista sisältäpäin. Kuitenkin molemmat luovat vääristyneen näkemyksen ulkopuolisesta todellisuudesta. Tämä on kuitenkin huomionarvoista, sillä se on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa voi olla erottaa, liittyykö jokin neuroottisen naisen tunnelinssiin – mikä olisi normaalia ja loogisesti ymmärrettävää – vai onko kyse jostakin vakavammasta.

Narsistiset persoonallisuuspiirteet

Jokaisella meistä on narsistisia piirteitä, mutta jos ne muodostavat jatkuvan kaavan, niistä tulee ongelma, ja henkilöä kutsutaan narsistiksi. Tärkeimmät piirteet tässä ovat oikeutuksen tunne ja ylimielisyys. Mutta haavoittuvan narsistin tapauksessa asiat pinnan alla ovat toisin. Lainaan taas Leblancia ⁶:

"Covert narcissists are emotionally immature and wounded. Incredibly insecure, they have low self-worth. You may not recognize this at first because they project the exact opposite: they act strong and resilient, but you will learn that it's all a facade. In time you'll be on the receiving end of their defensive behaviors and no matter how hard you try to convince them that you're not the enemy you will be treated as exactly that."

Narsistiset piirteet johtavat hyvin helposti toksiseen suhteeseen. En väitä, että olisin ollut tekemisissä kliinisen narsistin kanssa, mutta se, mitä näin, vaikutti itsekeskeiseltä ja itsekkäältä käytökseltä, sisäiseltä epävarmuudelta sekä huomattavalta tarpeelta saada hyväksyntää ja ihailua. Kaikki tämä kohtuudella on kuitenkin hallittavissa. Välillä näin jopa jonkin verran itseironiaa, mikä oli ajoittain hauskaa. Toisaalta hieman vihamielinen asenne yhdistettynä herkkyyteen kritiikille ja häpeälle oli aikapommi. Omasta kokemuksestani sanoisin, että väistämättä tulee tilanne, jossa negatiiviset tunteet saavat uskomaan, että yrität kritisoida tai vähätellä toista, mikä puolestaan johtaa vihamielisyyteen ja entistäkin negatiivisempaan tunnelinssiin.

Koska hyökkäys on usein paras puolustus, on loogista, että epävarma henkilö saattaa olla ylikriittinen ja halveksiva välttyäkseen itse kritiikiltä. Tämäntyyppinen käytös tekee kuitenkin terveestä pitkäaikaisesta suhteesta mahdotonta. Se on uuvuttavaa molemmille osapuolille. Huomasin myös, kuinka voimakas tunnelinssi toimi eräänlaisena vahvistavana takaisinkytkentänä: kun hän kritisoi minua, hän näki minut entistä halveksuttavana, mikä taas sai hänet kritisoimaan minua vielä enemmän. Takaisinkytkennän katkaiseminen on todella vaikeaa. Moderni ick ⁷ -trendi ei myöskään auta yhtään. Se on yksi syy siihen, miksi monet miehet eivät katso hyvällä naisen sosiaalisen median käyttöä: se on helposti haitallista. Sosiaalisen median nousu näyttää myös korreloivan voimakkaasti nykynaisten oikeutuksen ja ylimielisyyden kanssa. Se on kuitenkin loogista: jos varttuessasi saat vain huomiota ja kehuja (tykkäyksiä) ja sinut on iskostettu odottamaan prinsessakohtelua ("sinä ansaitset sen"), niin miksipä et uskoisi sitä aikuisuuden kynnyksellä.

Narsistiset piirteet voivat myös saada henkilön manipuloivaksi ja kontrollinhakuiseksi. Tämä on myös hankala asia, sillä jos nainen haluaa tulla johdetuksi (mikä näyttäisi yleensä olevan näin, huolimatta mitä feministit väittävät), hänen pitäisi myös antaa itsensä tulla johdetuksi. Tämä on ristiriidassa kontrolloivan käytöksen kanssa, mikä johtaa konfliktiin. Koska mies suhteessa on lähin ihminen ja osasyy ristiriitaisiin tunteisiin, voi naisen mielessä syntyä ajatus, että mies on syyllinen – mikä jälleen johtaa negatiivisempaan tunnelinssiin.

Molemmat yhdistettynä

Epävakaat ja narsistiset piirteet limittyvät jonkin verran, mutta voivat myös yhdessä luoda tilanteita, jotka kumppanin näkökulmasta tuntuvat erittäin sekavilta. Kuten Leblanc esittää asian ^{5 (4m30s):}

"When borderline and narcissism combine, you get both distortions at once. And that's what makes it so confusing. The borderline side floods with emotion, creating a false perception, misinterpreting your tone, your intentions, your behavior, your boundaries. But then when the storm passes, instead of calming down and seeing things clearly, the narcissistic side steps in to defend the distortion. She can't face the shame of being wrong. So she locks the false belief, that false interpretation in place. The feeling turns into proof and the narcissistic defenses cements it as though it were reality."

Näin tuntuikin tapahtuvan välillä suhteessani. Se on todella hämmentävää, sillä on täysin luonnollista, että ihmiset toimivat tunteidensa pohjalta. Henkilökohtaisesti olen täysin sinut tämän kanssa nyt kun olen kypsynyt ja ymmärrän maailmaa paremmin – onhan stooalaisuus enimmäkseen maskuliininen filosofia. Mutta rationaalisesti odottaisi, että tunteiden sekoittamat ajatukset selkeytyisivät jossain vaiheessa, ja että henkilö palaisi tarkastelemaan tilannetta toisesta näkökulmasta. Tämä sekoitti minua, sillä usein asioiden lopputulema oli yllättävä. Joskus kuulin myöhemmin omasta näkökulmastani outoja tai virheellisiä tulkintoja menneistä tilanteista, jotka jälleen olivat voimistaneet negatiivista tunnelinssiä. Tässä kohtaa olisin voinut toimia itsekin paremmin: toisen näkemyksistä oletin usein samaa kuin minä. Usein oletin "parasta" (mikä puolustuksekseni on hyvä oletustila suhteessa), mutta ei olisi pitänyt olettaa mitään. Jatkuvaa ja välitöntä kommunikaatiota tarvittaisiin, jotta voitaisiin päästä heti yksimielisyyteen ja estää negatiivisistä tunteista muodostumasta todellisuutta. Tämä siksi, että henkilö saattaa jopa kirjata ylös epäkohtia myöhempää käyttöä varten ^{6 (9m45s)}.

Välillä tunsin hieman musertuvani siitä, mitä minulta odotettiinkaan suhteessa. Minulla saattaa olla joitain itseuhrautumisen taipumuksia ja olen joutunut opetella asettaa rajani. Mutta olen myös poikkeuksellisen pätevä ja neuvokas mies, joten pystyn paljoonkin. Kuitenkin jossain vaiheessa ja erityisesti lisääntyvien kaksoisstandardien myötä rajoja on asetettava, ja silloin ongelmat alkavat ^{8 (7m12s)}:

"With both borderline and narcissism, she doesn't just expect you to meet her emotional needs and provide for her practically and financially. She demands that you regulate her moods, protect her image, and prioritize her needs above everything else. You're supposed to be her therapist, her caretaker, her ATM, her cheerleader, everything all at once. And if you set a boundary, she sees it as abandonment and betrayal. First comes the borderline panic. You don't care about me. You're abandoning me. Then the narcissistic defenses slam into place. How dare you disrespect me? Now you're going to pay for it."

Mitä Leblanc kuvasi yllä aika lailla tiivistää miltä minusta tuntui. Suhteessa oli epätasapainoa ja tuhoisaa manipulointia, se oli melko uuvuttavaa, ja siksi se oli mielestäni toksinen suhde. Monet kokemistani riidoista näyttivät noudattavan tätä kaavaa. Jos tunnet samoin omassa suhteessasi, puhu siitä, mutta varo syyttämästä. Muista, että kumppanisi ei todennäköisesti yritä olla ilkeä tahallaan. Useimmiten minä valitsin vain yrittää jotenkin kannatella kaikkea, ja nyt kokemuksesta voin sanoa, että se oli väärä valinta, sillä lopulta joskus lipsahtaa. Kahden aikuisen elämästä vastuun kantaminen jatkuvasti ei vain ole mahdollista. Tiedän, että puhuminen on vaikeaa toisen herkkyyden ja omien sekavien ajatusten vuoksi, mutta vaikeneminen johtaa varmaan tappioon. Ja herkkä henkilö aistii jotain joka tapauksessa. Tämä on yksi asia, jonka tekisin toisin, jos saisin mahdollisuuden.

Kun tunnelinssi on riittävän negatiivinen tai kyllästynyt, tapahtuu hylkäys. Se on nopea, sillä narsistiset piirteet ohjaavat kohti uutta ulkoisen hyväksynnän lähdettä ^{9 (2m30s)}. Näin kävi myös minulle, paitsi että lähde ei ollut toinen henkilö, vaan uusi työ. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt hylätyksi ja käytetyksi tulemisen tunteitani, ja niiden yli pääseminen vei aikaa.

Tämä lähes jatkuva sekaannuksen ja stressin tila saattaa vaikuttaa sinuun myös muulla tavalla. Kun epävakaat ja narsistiset piirteet, kaksi toisiaan vastaan suuntautuvaa järjestelmää, törmäävät ^{8 (10m24s)}:

"The collision doesn't just exhaust you, it destabilizes your entire sense of self and your sense of reality."

Uskon tämän olevan on syy siihen mistä vuoden mittaan kokemani "kohina" syntyi.

Kohina

Minua ei ole helppo järisyttää, mutta päädyin silti kyseenalaistamaan melkein kaiken. Kaikkia suhteen aikana tapahtuneita asioita saatoin yhtäkkiä tarkastella eri näkökulmista ja tarkoitusperistä. Tämä sai mieleni pyörittämään "entä jos" -skenaarioita ja ärsyttävän määrän erilaisia tulkintoja siitä, mitä sanottiin ja mitä tapahtui. Prosessoitavaa oli niin paljon, että jos piirtäisin siitä kuvan, se näyttäisi kauas zoomattuna lähes pelkältä kohinalta. Tästä juontaa käyttämäni termi kohina.

Nyt uskon todella ymmärtäväni, mitä traumatisoituneet miehet tarkoittavat, kun he sanovat nauttivansa rauhastaan ilman naista. Yksi tapa kuvata kohinaa on, että menetin sisäisen rauhani. Tajusin tämän eräänä päivänä vuoden kuluttua erosta, kun kävelin kotiin ruokakaupasta ja ylitin tien. Tavallisesti en olisi ajatellut mitään, vain katsellut ympärilleni tuleeko autoja. Mutta tajusin siinä kesken tien ylityksen, että mieleni kävi läpi suhdetta. Nyt tiedän, mitä tarkoittaa, kun miehen rauha häiriintyy: minun tyhjä laatikkoni – tuo autuas mielentila, jossa en varsinaisesti ajattele mitään erityistä – on ollut tavoittamattomissa koko vuoden ajan.

Leblancin YouTubevideoilla olen törmännyt satunnaisten miesten kirjoittamiin todella samaistuttaviin kommentteihin:

"If you're in a relationship with somebody like that, you don't get to have emotions anymore. All your emotions must be based off of that other person's emotions, then, if you introduce emotions at the wrong time, it comes back in your face."

"It's like you would know two different people and at the end this worse one is winning."

Nämä kaksi resonoivat minulla. Olinhan rakastunut suloiseen, hurmaavaan neitoon, mutta kuka se toinen henkilö oli, se kuka jatkuvasti tuntui yrittävän suistaa suhteen raiteiltaan? Olen myös nähnyt useita karuja kommentteja kuten nämä:

"I had got a divorce after a 15 year marriage then after a year I met my now bpd ex gf. It was 2 years of hell tbh and I ended up in therapy from it all."

"There is no one better. All women are like this."

On surullista lukea tällaista, ja ainakin jälkimmäinen mies on aivan rikki. Olen kiitollinen aiemmasta suhteestani, vaikka sekään ei helpoin ollut. Mutta ainakin siitä opin, että suhteiden ei tarvitse olla jatkuvasti kaaottisia ja lähtökohtaisesti negatiivisia. Toivottavasti kenenkään ensimmäinen suhdekokemus ei olisi toksinen.

Analyyttinen, rationaalinen mieleni on tottunut ratkaisemaan ongelmia algoritmilla, jota kaikkein rankimmatkin ammattilaiset käyttävät:

1. Kirjoita ongelma ylös.
2. Mieti tarkasti.
3. Kirjoita ratkaisu ylös.

Kumpikaan meistä ei kuitenkaan tarkalleen ymmärtänyt, mikä ongelma edes oli. Nyt uskon ymmärtäväni, löydettyäni lähdetietoa ja pohtineeni asiaa tarkasti. Olen nyt kirjoittanut ongelman ylös. Eli, minun psykologinen kuormitukseni johtui toksisuudesta, jonka loivat tietyt toistuvat kaavat, jotka vaikuttivat liittyvän tiettyihin persoonallisuuspiirteisiin. Tämä on kuitenkin vain oma näkökulmani – hänen näkökulmastaan nämä eivät luultavasti olleet ongelma, sillä hän oli todennäköisesti tietämätön monista asioista, joista olen tässä kirjoittanut. Tämä pätee huolimatta saamastani käsityksestä, ettei tämä ollut hänen ensimmäinen vastaava kokemuksensa - ja vastaavasti en ollut ensimmäinen, joka kohtasi ainakin osan näistä vaikeuksista. Joka tapauksessa olen myös pohtinut ratkaisua paljon. Valitettavasti en päässyt testaamaan sitä käytännössä. Mutta toivon, että tämän artikkelin kirjoittaminen laskee kohinatasoja ja palauttaa minun SINAD-arvoni takaisin HiFi-laatuun.

Väärinkäsitykset

Yksi juttu, mihin olen viime aikoina kiinnittänyt paljon huomiota, on ihmisten eri tavat tulkita sanoja ja tarkoitusperiä. Tämä pätee erityisesti jos toisella osapuolella on autistisia piirteitä eikä toinen ymmärrä sitä siinä hetkessä. Uskon, että näin kävi myös minulle muutaman kerran. Yleinen väärinymmärrys on se, että autistinen henkilö saattaa kysyä jotain tavalla, joka tilanteesta ja kontekstista riippuen voidaan helposti tulkita passiivis-aggressiiviseksi, epäkunnioittavaksi ja tahallisesti riidanhaluiseksi.

Tähän olisin varmasti voinut kiinnittää vielä enemmän huomiota suhteessani, ja olen melko varma, että aiheutin ainakin yhdessä tilanteessa sekaannusta. Se tilanne tuntui minusta erittäin epäkunnioittavalta, ja pidin kiinni rajoistani. Tämä kuitenkin johti täyteen konfliktiin, jota mietin edelleen lähes kaksi vuotta myöhemmin. Sen sijaan minun olisi pitänyt tarkkaan selvittää mitä toinen tarkoitti sanoillaan, ja yrittää ymmärtää hänen aikomuksensa paremmin. Suhteissa auttaa myös jos nainen ei ole erityisen epäsovinnollinen.

Toisaalta taas tämä on yksi niistä "entä jos" -skenaarioista. Ilman traumoja ja toksisuutta jopa vakavasta väärinymmärryksestä voidaan todennäköisesti keskustella, rakkaudella ja aidon toistensa ymmärtämishalun kera.

Toksiset suhteet, nyky-yhteiskunta, feminismi ja deittailu

Ensimmäinen kysymys, joka herännee, on: miksi kukaan jäisi suhteeseen, jos se oli niin hämmentävän haastava kuin olen kuvannut? Syitä on oleellisesti kaksi. Ensinnäkin, ja ehkä hieman itsestään selvästi: rakastin häntä, ja pidin hänestä todella paljon silloin, kun asiat eivät menneet pieleen. Hänellä oli ominaisuuksia, jotka tuntuvat nykyään melko harvinaisilta naisissa, kuten perinteisen viehättävä ulkonäkö ja leikkisä olemus, jonka seurassa oli todella hauskaa – meillä oli samantapainen huumorintaju. Tuntui, että halusin tarjota hänelle mitä minulla olikaan annettavaa, ja koen, että minulla oli paljon annettavaa nimenomaan hänelle. Siinä mielessä tuntui hyvältä jutulta.

Toiseksi, todella halusin naisen. Eikä kyse ole siitä, että tarvitsisin rakkautta – ymmärsin jo vuosia sitten, että rakkaus on jo minussa itsessäni. Mutta halusin jonkun, jota rakastaa, ja luonnollisesti romanttinen kumppani tuo mukanaan myös tiettyjä muita asioita. Tuntui myös, että olin nähnyt elämää ja maailmaa tarpeeksi yksin. Kun tähän yhdistää tällaisen naisen harvinaisuuden, ei ole ihme, että menin äärimmäisyyksiin saadakseni asiat toimimaan, vaikka turvallisen suhteen mahdollisuudet näyttivät parhaimmillaankin heikoilta.

Miksi sitten ajattelen, että tällaiset naiset ovat niin harvinaisia? Tarkastellaanpa joitakin faktoja nykyisestä deittimarkkinasta. Valtaosa ihmisistä kohtaa tai yrittää kohdata toisensa nykyään deittisovelluksissa, joista Tinder on suurin. Tämä teksti koskee siis pääosin sovelluksia, ja siksi se saattaa kuulostaa täysin absurdilta ihmiselle, joka ei tunne sitä maailmaa. Sovelluksissa naisilla näyttää olevan huomattavasti helpompaa verrattuna jopa verrattain menestyneeseen mieheen, kuten minuun. Data osoittaa, että keskimäärin naiset saavat matchin noin 16 kertaa todennäköisemmin kuin miehet antaessaan tykkäyksen. Nämä tykkäykset eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti miesten kesken: naiset tykkäävät alle 5% miehistä. Tämä ei välttämättä tarkoita, että kyse olisi täsmälleen samoista miehistä, mutta anekdoottinen kokemus näyttäisi tukevan ajatusta: keskivertomies saa tuskin lainkaan mahdollisuuksia (matcheja), kun taas pieni huippuprosentti (pääosin ulkonäön perusteella, sillä Tinder on käytännössä pitkälti ulkonäköön perustuva) saa lähes kaikki matchit. Tämä muistuttaa joitakin yleisiä feministien väitteitä siitä, kuinka patriarkaatti hyödyttää kaikkia miehiä, vaikka todellisuudessa usein he ajattelevat vain poikkeustapauksia, esimerkiksi miehiä harvinaisissa toimitusjohtajapositioissa (ja silloinkin vastuu unohdetaan puheista ja keskitytään vain valtaan).

Suomessa vuonna 2025 noin 70% naisista eivät ole hyvässä kunnossa, vaan lihavia. Tämä on lähes sama kuin tilastoissa käytetty "ylipainoinen", mutta ei aivan – painoindeksin taustan tunteminen auttaa ymmärtää, miksi se aliarvioi lihavien naisten määrää ja toisaalta liioittelee lihavien miesten määrää. Jos perinteinen feminiinisyys viehättää miestä (mikä on uskoakseni edelleen yleisin tapaus), on vaikeat ajat ¹⁰ etsiä kumppania: deittisovelluksissa monilla naisilla on runsaasti tatuointeja (mahdollisesti jopa enemmistöllä, ja ainakin ne ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä), trendijutut kuten nenän väliseinän lävistykset ovat yleisiä, värjättyä lyhyttä tukkaa näkee silloin tällöin, ja vihamielinen asenne ¹¹ miehiä kohtaan ei ole harvinaista. Valtamedia on jo vuosikymmeniä tuottanut misandrista propagandaa, joka ylläpitää naisten uhrimentaliteettia. Toisin kuin Yhdysvalloissa, Suomessa ei ole kaksipuoluejärjestelmää, mutta ihmisten maailmankuvien jakautuminen on jossain määrin samankaltaista myös täällä. Tämä on johtanut siihen, että sukupuolten välillä on jo valmiiksi paljon jännitteitä ja epäluottamusta.

Niinpä suurin osa naisista, joilla on perinteisesti viehättäviä ominaisuuksia, ovat todennäköisesti hyvin kysyttyjä ja usein myös pitkäaikaisessa suhteessa (jopa avioliitossa) jo melko nuoresta iästä lähtien. Kyse on pitkälti kysynnästä ja tarjonnasta, ja epätasapainosta yleisimmin haluttujen asioiden saatavuudessa ¹². En ole juurikaan tavannut yli 30-vuotiaita naisia, jotka etsivät suhdetta löytämättä sellaista, ilman että olisi ollut melko selvää, mistä kiikastaa. Useimmiten kyse on ollut fyysisestä kunnosta – asiasta, joka olisi haluttaessa korjattavissa. Ennen kuin kukaan syyttää misogyniasta: en yritä sanella, miltä naisten pitäisi näyttää tai miten heidän tulisi elää – he ovat täysin vapaita tavoittelemaan mitä tahansa, oli se sitten ura, julkisuus tai vaikka miljonääri ihmissusi. Mutta vastuullisuus on hyvä pitää mielessä – se, miten omat teot ja valinnat vaikuttavat omiin mahdollisuuksiin ja vetovoimaan, niin hyvässä kuin pahassa. Tässä moderni feministinen yhteiskunta uhrinarratiiveineen on mielestäni pettänyt heidät.

Miehillä puolestaan on vastassa hieman vihamielinen yhteiskunta ^{13 (1m9s)}, hieman vihamielisiä naisia ja tietenkin kilpailu muilta miehiltä. On erittäin vaikeaa päästä huippukymmenykseen elämän kaikilla osa-alueilla, ja silti se ei välttämättä riitä, sillä kysynnän kasvaessa myös tarjonta nostaa rimaa. Mutta onko lopulta edes tarpeeksi naisia, jotka sopisivat sellaisen miehen toiveisiin ja antaisivat hänelle riittävästi? Jotkut sanovatkin, että mehu ei ole puristamisen arvoista ¹⁴. Usein kestää helposti vuosikymmenen tai kaksikin, että mies rakentaa itsensä riittäväksi, ja moni ei edes koskaan pääse tai kykene siihen. Tarvitaan paljon onnea, että saavuttaa huipun esimerkiksi ennen 30 vuoden ikää, jolloin saattaisi olla vielä realistinen mahdollisuus kohdata naisia muualla kuin deittisovellussirkuksessa tai salsatunneilla. Tästä syystä monet miehet ovatkin luovuttaneet kokonaan suhteiden suhteen, ja uskon, että syntyvyys jatkaa laskuaan, ellei ajan henki muutu positiivisemmaksi suhteessa maskuliinisuuteen (ja feminiinisyyteen) ja miehiin ylipäätään. En ole varma, ovatko matalat syntyvyysluvut sinänsä ongelma, mutta olemme ihmisiä, ja perhe on monille tärkeä hyvinvoinnin kannalta – ja johan meillä on eläkekriisi tulilla. Kehittynyt robotiikka saattaa olla yksi ratkaisu, mutta mielestäni tekoäly on jossain määrin dystooppinen ja epäinhimillinen tie. En myöskään väitä, että elämä olisi helppoa läheskään kaikille naisille. Syyt vain ovat erilaisia, ja naiset voisivat tehdä paljon parantaakseen tilannettaan suoraan.

Tiivistäkseni miten näen nykytilanteen deittailun ja suhteiden osalta Suomessa ja ilmeisesti myös muissa länsimaissa: käytännössä suurin osa miehistä haluaa naisen, joka on hyvässä kunnossa, feminiininen ja ystävällinen. Kuitenkin suurin osa naisista ei ole hyvässä kunnossa, moni on maskuliininen ilman feminiinisyyttä, ja osa on jopa riidanhakuisia. Näissä asioissa useimmat naiset voisivat vaikuttaa suoraan omaan tilanteeseensa, kun taas miesten kohdalla näyttää siltä, että vain korkein N% (jossa N on pieni luku) saa mahdollisuuksia – joten vaikka miehet parantaisivat itseään yleisesti, huippu on silti vain prosentuaalinen huippu, ja heihin vaikuttavat myös ne toiset miehet ja muut asiat maailmassa. Kiitos feminismin (tai misandrian, jos näin asian haluaa nähdä), naisia on vuosikymmenten ajan neuvottu aktiivisesti kauemmas siitä, mitä miehet haluavat. Jopa de Beauvoir itse totesi: "Naisilla ei saisi olla oikeutta jäädä kotiin kasvattamaan lapsiaan." En väitä, että tämä olisi yleisesti mitä miehet haluaisivat, mutta väitän, että jo tuolloin aikanaan feminismi ei välttämättä ollut se naisten vapausliike, jollaisena sitä on myyty. Ymmärrän, että tuolloin asiayhteytenä olivat enemmän yksisuuntaisen sosiaalisen paineen ajat, mutta mitä iloa on nykyisistä monista kilpailevista "odotuksista", jos mahdollisesti mitään niistä mies saati nainen itse ei halua? Nyt elämme yhteiskunnassa, jossa ihmisillä näyttää olevan vain vähän annettavaa vastakkaiselle sukupuolelle. Huippumiehiä ei yksinkertaisesti ole riittävästi joka naiselle, ja miksi mies uhrautuisi, jos hän ei voi odottaa saavansa juuri mitään positiivista vastineeksi? Lisäksi suurin osa ihmisistä on kiireisiä ja väsyneitä, eivätkä näin todennäköisesti ole halukkaita tai kykeneviä antamaan paljoa, ennen kuin ovat varmoja toisesta ihmisestä – ja kaikki tieto mitä heillä on, on vain deittisovelluksen profiili. Ja siinäpä on mielestäni nykypäivän deittailun ja suhteiden dilemma tiivistettynä. Jokainen tutkija, joka ihmettelee, mikä on kun ihmiset eivät tapaa tai jaksa deittailla, saa inspiroitua tästä kappaleesta, olkaa hyvä.

Tämä saattaa kuulostaa valittamiselta, mutta lähinnä vain esitän miltä tilanne vaikuttaa, ja kerron miksi joku kaltaiseni henkilö yrittäisi niin kovasti rakentaa suhdetta, joka vaikuttaa alusta asti epävakaalta. Olen oppinut arvostaa suhteita ylipäänsä, sillä nykyään niiden olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Joten jos lopulta löydän ihmisen, josta pidän ja jota rakastan, aion panostaa siihen vaikeuksista huolimatta. Mielestäni maailma on kaunis paikka täynnä kauniita asioita, mutta nykyaikaiset romanttiset suhteet ovat kärsineet vakavasti esimerkiksi feminismin ja sosiaalisen median vaikutuksesta, levittäen ilottomuutta ja jopa masennusta. Neuvoisin kaikkia hyvissä suhteissa olevia miehiä muistuttamaan naisiaan rakkaudesta ja kiitollisuudesta – he ovat sen ansainneet.

Lopputulema

En tiedä, oliko kumppanillani epävakaa persoonallisuushäiriö tai täyttäisikö hän kliinisen narsistin kriteerit, vai oliko hän vain neuroottinen luonne. Nämä ovat vain nimityksiä, ja minä rakastin häntä. Oleellista on, että suurin osa asiaan liittyvistä piirteistä oli vahvasti havaittavissa, ja näin ne vaikuttivat minuun. Kyseessä oli itselleni entuudestaan tuntematon tilanne, lukuun ottamatta joitain videoita ja tarinoita netissä. Jos minulla ei olisi ollut lainkaan aiempaa tietoa tällaisesta käyttäytymisestä, olisin todennäköisesti ollut melkoisen ällikällä lyöty. Suurin osa siitä mitä näin muistutti stereotyyppistä naisen käytöstä, ja useimmiten vakuutin itselleni, että kyse oli vain siitä. Joskus tilanne todella vaikutti sellaiselta, ja ainakin opin paljon. On kuitenkin muistettava kohtuu kaikessa.

Mielestäni toksisen käytöksen kohtaamisessa ei ole kysymys siitä rakastatko tai tulisiko sinun rakastaa kumppaniasi, vaan siitä, onko suhde toimiva. Jollain tasolla yhä kaipaan häntä. Tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta loppujen lopuksi kaiken tuhoisan käytöksen alla oli suloinen nainen. Sellainen, jota haluaisin vaalia ja suojella, josta huolehtia, saada hänet onnelliseksi ja hymyilemään, kokea seikkailuja hänen kanssaan – enkä koskaan ollut vihainen hänelle tästä koko asiasta. Kuinka olisin voinut olla? Minä valitsin tämän suhteen, rakkauteni ei ollut ehdollista, enkä usko, että hän yritti toimia huonosti. Eikä omistautuneen miehen rakkaus hetkessä kuolekaan. Minun näkökulmastani ongelma oli käytännön mahdottomuuden luoma kognitiivinen dissonanssi ja emotionaalinen kuormitus sekä pettymys siitä, miten toinen vältteli vastuuta.

Jos huomaat olevasi samankaltaisessa tilanteessa kuin kuvailin ja haluat jatkaa suhdetta, henkilökohtainen neuvoni on saada hänet tuntemaan – ja ymmärtämään – että rakastat ja pidät hänestä todella, ja että haluat tarjota turvallisen kehyksen, jossa hän voi laskea puolustuksensa. Kaiken tekemäni jälkeen en usko, että koskaan kerroin hänelle suoraan näillä sanoilla, mitä yritän tehdä – tai jos kerroinkin, viesti ei varmasti mennyt perille. Ja sitten, ratkaisevan tärkeä osa: hakekaa yhdessä ammatillista apua, sillä näkymät ilman sitä ovat melko heikot. Tarvitsette ulkopuolista valoa tilanteeseen. Toinen vaihtoehto on myöntää, että terve pitkäaikainen suhde ei yksinkertaisesti ole mahdollinen kyseisen henkilön kanssa ¹⁵.

Lopuksi, pahoittelen kaikkia negatiivisia tunteita, joita hän mahdollisesti joutui elämään minun takiani, sillä en missään nimessä tarkoittanut satuttaa. Vaikka en koskaan ollut hirveä, tiedän, etten aina ollut paras mahdollinen versioni itsestäni – olisin voinut noudattaa omaa neuvoani yllä, jos olisin tiennyt paremmin. Tuntuu yhä hieman pahalta molempien puolesta, sillä uskon, että minä olisin voinut olla valtava apu. Joka tapauksessa, toivottavasti ensi vuosi tuo jotain positiivista, tämän tekstin myötä pääsen vihdoin eroon melusta, ja tämä kokemus ei ollut turha. Ja jos joku satunnainen lukija löytää tämän tekstin, toivottavasti hän saa siitä jotain positiivista irti.

2026 kevään mietteet

Kirjoitin tämän suomenkielisen version näin vajaat neljä kuukautta alkuperäisen artikkelin jälkeen. Kohinat poistuivat alkuperäisen artikkelin kirjoitettuani täysin ja asiat selkenivät kun ne oli kirjoittanut auki. Kohinoiden poistuttua sitä vasta kunnolla ymmärsin minkälaisen henkisen rasituksen alla olinkaan ollut. Voi myös vielä kestää jonkun aikaa, että mieli palaa yhtä virkeäksi kuin aikanaan, tai sitten sitä on pysyvästi muuttunut ja viisaampi, mutta ehkä myös hieman kyynisempi. Aika näyttää.

Vastaavassa tilanteessa tai muuten vain epäselvässä pyörteessä painiville voin suositella analyyttistä asioiden listaamista ja pohdintaa. Se kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin, ehkä ehdit jopa muuttaa asioiden kurssia. Ja jos ei muuta, niin ainakin mieli pysyy kevyempänä. Vähemmän kohinaa, korkeampi tarkkuus.

<sub>Videolähtee (YouTube):
1. Lise Leblanc - 10 Red Flags Your Relationship is Toxic (See It Before It’s Too Late)
2. Lise Leblanc - Why People With BPD Sabotage Love
3. Orion Taraban - The lens of attraction: why you can't do anything right
4. Lise Leblanc - The Harsh Truth: Why She's Not Going to Change (Hope Is a Trap)
5. Lise Leblanc - When She Has Borderline and Narcissistic Traits — The Most Dangerous Combo
6. Lise Leblanc - 10 Defensive Tactics of the Female Covert Narcissist by Lise Leblanc
7. hoe_math (PsychoMath) - Ick Structure
8. Lise Leblanc - She Loves You, Then Hates You: 5 Signs of Borderline + Narcissistic Traits
9. Lise Leblanc - 10 Reasons Narcissists Cut You Off Abruptly
10. Hannah Spier, MD - The Real Reason Beauty Standards Changed — And Why Men Pay the Price
11. Hannah Spier, MD - How Academia Taught Women to Hate Men
12. Orion Taraban - Sex and attention: the most reinforcing good
13. Jordan B Peterson - The Current Crisis of Masculinity
14. Orion Taraban - The JUICE isn't worth the SQUEEZE
15. Orion Taraban - You CAN'T HAVE ANY RELATIONSHIP with anyone: understanding the importance of selection</sub>